Ilta

Iltaajapäivääjayötäjaaamua :33

Totajuuh, meillä oli nyyttärit tänään teatteriharkoissa, joten tulee sekavaa tekstiä nytten~

Elikkäsjuu olen saanut yliannostuksen energiaa Owo 

Näin muuten btw unta tulevasta desusta aamulla, joten odotan siltä nyt tosi suuria
(ﾉ≧∀≦)ﾉ Lisäksi tänään miun peruukki saapui~ >w< 
Harmi vaan, että ollaan koko ensiviikko Madeiralla mansikan kanssa niin ei voi tehdä mitään..... ;^; Mutta kai siitä tulee olemaan jotakin iloakin :S
Ei vaan voi bloggailla yhtään .__. (olenkin tosi aktiivinen normaalistikkin.)


Haluisin niin postata kuvia, mutta se veisi aikaa kun kello on jo yli kymmenen x''3 Ja pimeessä on vaikee kuvata, jopa ilman kameraa 0;

Olen varmaan tämän blogin oudoin linkki......(: Mutta cossisuunnitelmia edessä paljon, harmittaa vaan kun ensi viikolla koulussa voisi pukeutua, mutta ollaan siellä lomalla /: Olisin cossannu sinne :D 

Nomutta, toivotaan että kaikilla on mukava viikonloppu, hejdo~ ^w^

~Fiyoppu

Mun asut tykkää musta.

Varautukaa enemmän tai vähemmän intensiiviseen ranttaukseen ja vinetykseen.

Ensinnäkin: Lumikki ei tykkää musta.
Mun pitäis sitä varten värjätä pala kangasta harmaaksi, koska kaupasta ei löytynyt sopivan sävyistä. No, minä ostan kankaan ja värin ja odotan seuraavaa saunailtaa, koska SE VESI PITÄÄ OLLA 60-ASTEISTA PUOLI TUNTIA.
Arvatkaa vaan, olinko hukannut käsivärjäyksen ohjeet johonkin.
Ffffffffffffffffffffffffffffffuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu-
Plus mun peruukki ei oo vieläkään tullut. Jouduin laittamaan uuden varaukseen noutomatkan päästä.
PLUS sen mekon yläosan vetoketju, minkä ensin hommasin, oli liian lyhyt. No, kävin tänään Helsingissä ostamassa uuden. Ehkä mä nyt saan sitä kunnolla eteenpäin.

Toiseksi: Ange-Beatrice on tullut uhmaikään.
Samalla kun ostin sen vetoketjun, hankin samalla lisää materiaaleja Ange-Beatricea varten. Sain lopulta ostettua vain hameen alakerrokseen tarvittavat kankaat.
Koska Helsingin Eurokankaassa oli loppu New Duchess -satiini siinä nimenomaisessa värissä, josta olen jo tehnyt keepin kyseiseen asuun.
Ffffffffffffffffffffffffffffffuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu-

Noh, ei tämä kuitenkaan täysin valivali-viesti ole. Eurokankaassa nimittäin kävi hauska juttu.
Huom: keskustelu lyhennetty ja mukaeltu Thymen muistikuvien varassa. Pääpointti tullee kuitenkin selväksi.

Thyme: Moi, mä etsisin tämmöstä kangasta tän värisenä.
Myyjä: Selvä. *etsii* Nyt sitä ei kyllä valitettavasti ole. Jos täältä löytyisi jotain vastaavaa *tarjoaa taftia*
Thyme: No, se on vähän kun mulla ois asu tekeillä ja mä haluaisin tehdä sen suht yhtenäisesti.
Myyjä: Okei.
*etsitään toista kangasta*
Myyjä: Oot siis cosplay-asua tekemässä vai?
Thyme: . . . . . . . . . . joo :D
Myyjä: Eli siksi se on niin tarkkaa noiden värien kanssa. - - Tääl on yksi tämmönen kangas, mitä mä oon myynyt cosplay-asuihin aika paljon.
*menemme kankaiden luo*
Myyjä: Joo, tääkin on vähän vaalea... Mut tää on tosi hyvää kangasta, oon itsekin tehnyt tästä pari cossia.

Sain sitten palvelua harrastajalta. Käyhän se näinkin.
Lähin mun käyttämää vastaava kangas löytyisi näillä näkymin Lahdesta. Sattumalta se Lumikin peruukki on noudettavissa sieltä myös. Saattaa siis olla, että teen torstaina pienen cosplay-tarvikehankintareissun Lahteen.

Eipämitään

Tättärää, koulusta ennen enkun tuntia ilmoittaudun pitkästä aikaa blogiin~
Todellakin, olen hieman epäaktiivinen \o/

Nomuttajuu, edistyn :D Peruukki löytyi ebaysta, kunhan saan vanhemmat maksamaan sen~ On se elämä helppoa vanhempien siivellä eläen (~=w=)~
Ja nyt vaan tuntuu hirmu jälkeenjääneeltä kun sain ton asun enkä tehnyt itte, joten mahdollinen toinen cossi suunnitelmissa......*~*
-jonka tekisin itte :3

Ettätotajuu, ei tähän kuvia saa kun ei oo mitään tällä kapulalla x.x  Mutta myöhemmin laitan kuvaa siitä peruukista ^_~

Heijdo jälleen *kumarr* ^0^

Ikää 20; harrastuksena cosplay

Tässä viime viikon aikana olen tehnyt Lumikki-asuani eteenpäin ihan mukavasti. Kauluspaita on jo valmis, ja mekko on vaiheessa 1. kiinnitä vetoketju 2. värjää helmakangas 3. ompele helma yläosaan kiinni 4. viimeistele rei'illä ja paikoilla.Tuossa mekon yläosan kankaita leikellessäni äitini ihmetteli, että miten tuon mekon saa päälle. Kerroin tekeväni siihen vetoketjun takapuolelle ja pyytäväni vaikka jotain Arielia tai Rapunzelia laittamaan sen kiinni.
Äiti huvittui suuresti ja totesi selvästi vitsaillen, että Rapunzelhan on satuhahmo eikä siten voi auttaa vetskarin kiinni vetämisessä.

Olin toki vitsissä mukana, mutta hiukan aloin miettiä sitä, miten tämä harrastus näyttäytyy niiden ihmisten silmissä, jotka eivät ole skenessä ollenkaan sisällä. Suurin osa näistä ihmisistä on kuullut cosplaysta sukulaisiltaan tai kavereiltaan (äitini tapauksessa tyttäreltään), jotka ovat luultavasti olleet skenessä sisällä sen verran, että puhuvat jo jonkinlaista jargonia. Tällaisten ihmisten selityksistä on todella hankala saada selvää, koska ei ymmärrä toisen puhumaa sanastoa kunnolla. Luulisin, että tämän takia monilla on cosplaysta hieman puutteellinen ja jopa vääristynyt kuva, kun he eivät ole saaneet harrastuksesta kunnollista ja ymmärrettävää tietoa.

Sitten tulemme tapaukseen ikää kakskyt ja harrastuksena cosplay. Varsinkin, jos tekee laajasti tunnistettavia hahmoja (kuten vaikka se Lumikki), jotkut alkavat auttamatta miettiä, onkohan tuokaan tyyppi ikinä päässyt Disney-prinsessavaiheen ohi. Tämä on todella harmillista, koska emmehän me tee asuja sen takia, että haluamme isoina prinsessoiksi. Me teemme asuja, koska niiden tekeminen on hienoa ajanviitettä ja taitojen haastamista, ja varsinkin, koska cosplay on yhteisöllinen harrastus. Me pidämme toistemme seurasta ja hauskasta ajanvietosta. Voitteko cosplay-harrastajina kuvitella mitään ihanampaa kuin iso ryhmä ihmisiä, joilla on sama kiinnostuksen kohde ja joiden kanssa voi tehdä jotain todella huikeata kuten vaikka photoshootteja mitä monipuolisimmista tilanteista? Cosplay on parhaimmillaan hienostunut taiteenlaji, ja samalla erittäin viihteellinen sellainen.

En oleta, että esimerkiksi äitini ikinä pääsisi täysin sisälle tämän harrastuksen maailmaan. Toivoisin vain, ettei minua, aikuistuvaa nuorta naista, kohdeltaisi kuin pikkulasta vain, koska satuin ompelemaan asun jostain lasten piirroselokuvasta.

Thyme kuittaa. Kiitos, näkemiin.

Ja vielä teaseri kauluspaidasta tuohon viereen. Hihasta olisi voinut tulla puhvitetumpikin, mutta menköön noin.

Ange-Beatrice, osa 1: Cernit-massan ihanuus

Näiden asioiden tekemisestä, joista tässä postauksessa kerron, on jo jonkin aikaa. Ehkä aikakin saada tänne vähän edistyspäivitystä.

 Mun hienot suunnitelmat, joista kaikki saa selvää.

Elikäs. Aloitetaan Ange-Beatricen kaulassa roikkuvasta avaimesta ja sormuksesta.
Käyin niihin kullanväristä Cernit-massaa. Kyseessä on askartelumassa, joka ei kuivu muovailtaessa. Kovettaminen tapahtuu käyttämällä ne n. 120-asteisessa uunissa puolisen tunnin ajan. Se on siinä mielessä tosi ihanaa, että se ei sotke paljoakaan, ja sitä voi aina parannella jälkikäteen. Näin kävi avaimen kanssa:

Tämmöisen käytin uunissa, mutta totesin perhososan olevan turhan pieni ja pliisu.

Piirsin suunnitelman oikean kokoisena, ja korjailin nuo kuviot aikaisemman päälle.

Se oli todella yksinkertaista. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin näin taisi olla itse asiassa parempi. Pohja kannattaa tehdä ensin, ja kovettamisen jälkeen siihen voi muovailla vaikka minkälaisia koristeluja. Nuo kuviot olen tehnyt suureksi osaksi pyörittämällä massasta nauhoja ja asettelemalla ne paikalleen. Pikkuisen kun painaa niitä pohjaan kiinni (ei kuitenkaan niin, että ne littaantuvat!), ne pysyvät kiinni uuniin asti. Ja uunissa ne tarttuvat pohjaan kiinni kuin rauta magneettiin.

Tässä vieressä vielä kuva (melkein) valmiista avaimesta. Pahoittelen kuvanlaatua, kamerani tykkää tärähdellä.

Nuo siniset "jalokivet" ovat itse asiassa kännykän koristeluun tarkoitettuja koristetarroja. Saa nähdä, korvaanko ne jollain korkeatasoisemmalla myöhemmin, mutta tässä vaiheessa menköön noin.

Ja sitten sormus. Ensimmäisen yritin tehdä kokonaan massasta, mutta siitä ei tullut ihan semmoinen kuin suunnittelin. Vähän turhan järkäle, eikä sitä saanut kovettamisen jälkeen muokattua millään.

Sitten keksin. Mullahan on valmis sormuspohja!

 Edestä...

...ja takaa.

Tuossa tein saman tempun kuin avaimen kanssa: ensin pohja, sitten vasta kuvio. Kuvaa valmiista sormuksesta en ole vielä ottanut, sillä en ole saanut aikaiseksi käyttää sitä uunissa (minä laiskiainen). Ehkä voisi huomenna.

Huomenna ajattelin myös aloittaa Lumikkia ja ommella kauluspaidan. Siitä seuraavalla kerralla!