Hei kaikki! Olette eksyneet kolmen cosplayta harrastavan tytön blogiin. Meitä on siis kaksi marjaa ja hedelmä, eli yhdet harrastusta aloittelevat sisarukset ja heidän hiukan kokeneempi ja ylitsekasvanut naapurinsa. Pidämme tätä blogia kolmin, ja kullakin meistä on omanlaisemme kiinnostuksen kohteet. Voitte siis tätä blogia lukiessanne varautua erittäin, no, monipuolisiin juttuihin.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Uusia suunnitelmia + hiukan tulevasta

Höhhöhhöhhöhhöhhöh. >=D

Aniki.fi:n foorumi on kiva paikka. Varsinkin siksi, koska sieltä löytyy kaikkea kivaa. Kuten toisia cossaajia ja heidän ryhmäviritelmiään.
Kerronpa tässä sitten, mitä mulle kävi. Mulla oli kaksi sarjaa, joista mä tykkään ja joista olis kiva cossata joskus. Löysin molemmista ryhmät, mutta ne olivat jo täyteen varatut hahmojen osalta. Ainakin siten, että mulle ei oikein meinannut löytyä mitään. Laitoin me suunnitelmat sitten syrjään. Eihän mulla kaikkeen olisi edes aikaa, kun pitäisi tuo ANGEtricekin saada valmiiksi. Traconiin yritän nyt seuraavaksi, btw.

Sittenpä menin selailemaan, mitä muita sarjoja Anikissa yritetään cossata. Törmäsin viestiketjuun, jossa joku etsi mahdollisia kiinnostuneita cosplayryhmään sarjasta nimeltä Brothers Conflict.
Tunsinko sarjaa entuudestaan? En.
Kiinnostuinko, kun huomasin melkein kaikilla hahmoilla olevan sama sukunimi? Kyllä.
Jäinkö koukkuun kyseiseen sarjaan heti ensimmäisen jakson katsomisen jälkeen? No tietysti.

 Tässä kuvassa on vain yksi tyttö. Kyllä, vain yksi. Tuo oravakin on mies.

Juoni tiivistettynä: ainoan lapsen Eman yksinhuoltajaisä menee uusiin naimisiin, ja uusi äiti on aikoinaan ollut, no, tuottelias. Yhtäkkiä Emalla onkin 13 veljeä. Tämä on tietysti tosi jännää tytölle, jolla ei ole aiemmin ollut muuta perhettä kuin isä ja lemmikkiorava, mutta veljekset ovat hiukan omaperäisiä persoonallisuuksia kukin. Ei kulu kauaa, ennen kun lähestulkoon jokainen veljeksistä ihastuu Emaan kukin vuorollaan.
Aika lailla perus reversed harem, joo, ja päähenkilö on hiukan tyhjä hahmo ainakin katsomieni kolmen jakson jälkeen, mutta kun Asahinan veljekset on vaan niin mahtavia.

Joo. Ilmoittauduin sitten kiinnostuneeksi siihen cosplayryhmäänkin. Olisin näillä näkymin ryhmän Louis, hiukan omissa maailmoissaan elelevä kampaaja. Se puhuu sen oravan kanssa! XD

Ajattelin tällä kertaa olla laiska ja etsiä tämän tyyppisiä vaatteita muualta. Tuon pallollisen hupparin voisi ehkä yrittää tehdä, koska tuommoista vaatetta tuolla kuosilla saattaa olla hiukan hankala löytää, mutta muuten voisi onnistuakin.
Että terve miesten vaateosasto. Mä tulen etsimään teiltä luumunvärisiä farkkuja.

Suunnitelmat on siis jo pitkällä. Mun tosin pitää alkaa priorisoida vähän sitä, mitä teen tulevaisuudessa, koska mulla on muutto luultavasti tulossa.
TUTTUDUU, luitte oikein. Kun en minnekään päässyt jatko-opiskelemaan, niin päädyin turvautumaan kansanopistoihin ja hain samalla asuntolapaikkaa opiston asuntolasta. Mulla on semmonen olo, että saan paikan, oon kuitenkin sen verta pitkänmatkalainen.
Mutta on se kun aattelee, 20 vuotta asunut vanhempien luona ja sit alkaa omien rahojen käyttämisen budjetointi. Ei edes tarkkailu vaan budjetointi. Sillä opiskelu maksaa, ja samoin asuminen. Ekat jutut, mistä edes voi karsia, on maalliset paheet ja harrastukset, mulla siis lähinnä makeiset ja cosplay.

Kokonaan mä en tätä harrastusta kuitenkaan jätä. Traconiin olisi vakaa aikomus tulla (hain vänkäriksikin jo), ja voihan sitä suht halvallakin harrastaa. Ehkä voisi yrittää hankkia jostain osa-aikatöitä opiskelun ohelle. . .

. . .miten niin Thyme kirjoittaa pitkiä postauksia?

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Thymen bussisähläilyt feat. Desu

Viime kerrasta onkin jo vähän aikaa... Myönnetään, oon vähän laiska bloggaaja...
Desuconista on vierähtänyt jo melkein kuukausi. Se olikin tälle tytölle aika mielenkiintoinen reissu. Samaan aikaan olin musiikkileirillä Hollolassa, ja jotenkin mun piti aina matkustaa sieltä Sibelius-talolle ja takaisin.

Perjantai

Leirin harjoitukset oli omalta osalta jo ohi, niin ajattelin käväistä Desussa katsahtamassa menon. Sillä kertaa sain kyydin eräältä paikalle osuneelta huoltajalta. Ei siis ongelmaa.

Hilluin sen päivän siviilissä, en jaksanut laittaa mitään erikoisempaa päälle. Lisäksi vietin aika paljon aikaa vanhojen tuttujen kanssa.
AMV-kisa oli aika hieno. Se olikin sitten ainoa ohjelma, jossa tulin käyneeksi koko conin aikana.

 Hosuli ja Juksu! =D

No, sitten piti löytää takaisin. En ole Lahdesta kotoisin, joten en tiennyt kaupungin bussisysteemistä paljoakaan. Otin siis yhden kaupungin sisäisistä.
Saldo: yksi oikean pysäkin ohitus, lähes tunti harhailua Lahden ja Hollolan rajamailla ja järkyttävän kipeät päkiät korkokenkien jäljiltä. Nice one.


Lauantai

Umineko-cosplayryhmä! Ja Ange-Beatrice norkuu edelleen kotona erittäin harmillisesti hiukan keskeneräisenä mallinuken päällä. Otin mukaan siis 1998!Angen, jota pidin päälläni siis viidettä kertaa. Mikäs siinä, se on mulle rakas asu =3

Saavuin miittailuihimme tunnin myöhässä juuri bussiaikataulujen takia. Leiripaikalla totesin, etten enää ala kävellä montaa kilometriä johonkin kaupungin sisäiseen, joten menin leiripaikan läheiselle bussipysäkille odottamaan.
Odotin tunnin.
Bussia ei tullut.

Lopulta olin aika raunioina, koska olin jo siinä vaiheessa pahasti myöhässä. Olikin varsinainen onnenpotku, että juuri sen pysäkin kohdalle pysähtyi eräs henkilöauto, jonka kuski tuli kysymään, onko kaikki kunnossa (näytin ilmeisesti siis aika surkealta).
Arvatkaa mitä? Sain heiltä kyydin Sibelius-talolle! Kuinka ihania ihmiset voivat joskus olla!

Juteltiin siinä jonkin aikaa. He olivat hyvin kiinnostuneita siitä, mihin olin menossa, eikä ehkä vähiten sen takia, miten olin pukeutunut. Kauluspaita, iso vaaleansininen rusetti kaulassa, valkoinen vekkihame, musta overbust-korsetti ja punainen tukka osittain kiinni vaaleanpunaisilla palleropompuloilla näyttävät varmaan hieman eksoottisilta tavallisen suomalaisen tallaajan silmiin. Tässä tapauksessa hyvällä tavalla, ja kun päästiin Sibelius-talolle, he ihastelivat silmät suurina con-kävijöiden väriloistoa.
 
Löysin ryhmämme vihdoin viimein aulasta. Olin ilmeisesti missannut jo ainakin meidokahvilakäynnin, ja olivatko peräti karaokessakin kerinneet käydä. Harmi!
Sori oniichan, ensi kerralla tarkastan bussiaikataulut vähän paremmin.

Tuo vieressä oleva olen-ilkeä-paparazzi -tyyppinen kuva meidän Eva-Beatricesta oli ainoa, jonka tajusin miittailumme aikana ottaa. Toivottavasti saan jossain vaiheessa lisää kuvia, meillä oli nimittäin aikas hieno porukka kasassa.

Porukka hajaantui uudestaan, kun cosplaykisat alkoivat. Suuri osa oli menossa sinne, mutta minä en tietenkään ollut mattimyöhäsenä saanut lippuja. Olisin tietysti voinut pyytää jotakuta hankkimaan sellaisen minullekin, mutta ei voi mitään.
Kyllä se harmitti muutenkin kuin ryhmän kannalta. Katselin jälkeenpäin niitä pukuja ja EuroCosplay-esityksiä, ja ne olisi ollut todella hienoa nähdä paikan päällä.

Loppupäivän vietinkin sitten taas vanhojen kavereiden kanssa hilluen.
Yritin löytää myyntipöydiltä jotain kivaa, kuten olen jokaisessa conissa tehnyt tähän asti. Tällä kertaa en löytänyt yhtään mitään. Kaikki julisteetkin, mihin törmäsin, olivat joko sellaisista sarjoista, joista en niin paljoa välitä, tai sen näköisiä, etten mielelläni pitäisi niitä seinilläni.

Ja sitten niitä muutamia kuvia, joita tuli otettua. Niitä tosiaan on vain muutama. Thyme, opettele kuvaamaan coneissa. Ei oo kivaa jos on pelkkää tekstiä. Mräyh.

Alyss ja Chesire (Pandora Hearts)
Oli teihinkin kiva törmätä!

Alphonse Elric (Fullmetal Alchemist)

Bilbo Baggins (Hobitti)
Cossaaja on muuten Ri-chan =D